CIF, DDP vai EXW?

Edellisen vuoden ehdottomia antikvariaattitoiminnan huippuhetkiä oli "laivakaupat", niin hankinta- kuin myyntipuolellakin. Harvoin, jos koskaan sattuu kohdalle tällaista erää, jo "laivaston" hankinta oli luku sinänsä, myymisestä puhumattakaan.

Aivan hyvin voin tämän arvoisien lukijoidenkin tietoon saattaa - ketään ei mainita nimeltä, mitään muuta kuin vain olennaisin kerrotaan, näin merihenkinen kuin tämä kauppakin on, niin kerrontakin on selvässä merenkulullisessa hengessä esitetty. 

Yleisessä tiedossa on, että kaikkien hyödykkeiden kohdalla tulee pyrkiä ajoittamaan kaupat niin, että ostaa halvalla ja myy kalliilla - suhdanneherkällä ja pääomaintensiivisellä laiva-alalla tämä on ollut vallitseva totuus kautta aikain. Kuvan laivaston ym. asetin toki myyntiin kohtuullisen korkein hintatoivein, kuitenkin hivenen maailmanmarkkinahintoja alhaisemmilla pyynneillä - yllättäen yksi laivoista toimitettiinkin Helsinkiin, josta löytyi riittävän kaukonäköinen taho taltioimaan merenkulkumme historiaa. Loput jäivät "ylösmakaamaan" eli odottamaan parempia aikoja.

Laivakauppoja tehdään usein erikoistuneiden ns. S&P brokereiden eli laivakauppameklarien (ei saa sekoittaa toiseen eli laivanselvittäjien kunniakkaaseen ammattikuntaan) avulla ja sellainenhan tähänkin ilmestyi Skandinaviasta päämiehensä (USA:sta) puolesta neuvottelemaan - varsinaisesti tässä ei tarvinnut neuvotella rahasta, paremminkin sen toimittamisesta tilille ja tavaran toimitusehdoista. Itsekin olen urallani kuullut ja nähnyt kollegoiden, toki enemmänkin esinepuolen - pieleen menneitä kauppoja Ulkomialla / ulkomaiden suuntaan - mitään tällaistahan ei toki ollut näköpiirissä, enhän sentään ollut myymässä näitä Liberiaan mukavuuslipun alle enkä edes rikkaille kreikkalaisille varustamoperijöille.

Meille tuttu euroopanlaajuinen IBAN-systeemi lakkaa toimimasta jo oikeastaan Englannin Kanaalissa, joissakin muissa systeemeissä taas maksujen välityspalkkiot ovat järkyttävän isoja, varsinkin mikäli menevät myyjän saamasta rahasta, onneksi löytyi kaikin tavoin järkevät systeemit. Isommissa kaupoissa on muutenkin monenlaista säätämistä - toimitus Kontinentilta (= Eurooppa) Pasific coastille (= Yhdysvaltain Tyynenmerenpuoleinen osa) vaatii varmoja kuljetusyhteyksiä ja monenmoista hallinnollista toimintaa, vähäisimpänä ei vakuuttaminen - siitähän sitä olikin tulla kaupan hidaste jollei suoranainen este, tarjolla olleista nopeista ja omissa käsissä olevista vaihtoehdoista loppuivat summat kesken... eikun säätämistä sähköpostilla, kirjoittelin ruotsiksi ja sain vastauksia skandinaviskaksi... sain siirrettyä vastuun sopivalla toimitustapalausekkeella täysin ostajan kontolle, jonka he toki täysin hyväksyivät, kun ovat isompia pelureita näissä asioissa.

Nykypäivänä myös kaikki muodollisuudet liittyen vientiin tuonne Isoon Länteen on hoidettava pilkulleen oikein - papereissa on oltava oikeat tullinimikkeet, summat, alkuperämaat sun muut alvit, palvit ja invoicet. Sopivin järjestelyin kuitenkin sain sitten kaikki asianmukaiset dokumentit kuntoon ja varsinaista kuljetusta odottamaan, joulunajan (Ison Maailman) ruuhkaan sitten Turustakin laitettiin laivasto liikkeelle - luotettavin globaalein saksalaisin systeemein. Reippaan kuriirin noutaessa yli kahden sentin kartonkiseinäisen lieriön (=putkilo) ja viivakoodin lukijalaitteen piippauksen säestämänä siirtyi kaikki vastuu Ex Works -termein ostajalle.

Tavara on toimitettu uusille omistajilleen, itse asiassa on jo tiedusteltu mahdollisuutta hankkia vastaavia laivastoja lisää - vaan eipä taida enää uralla vastaan tulla?

Kimmo