Han, hon, hen, mutta kenen untuvikot?

Tämänkertaisessa blogiesittelyssä on jo pitkään postikortteja piirtäneen Seppo Louhivuoren aivan uusimman tuotannon pääsiäiskortti, hän poikkeaa tämän tästä keräilyaiheittensa puolesta liikkeessäni, niinkuin nytkin, ja antoi lahjaksi kortin ihan painotuoreena.

Toinen kanta-asiakkaani poikkesi eri aikaan ja ihmetteli suomalaisten (ruotsinkielisten) päiväkotien ruotsista apinoimaa persoonapronominien "virtaviivaistamista" - enää ei kelpaa vanhan kunnon han ja hon, joista puhuttavan kohteen sukupuolen tietää suomenkielinenkin, jos on ollut vaan valveilla aikanaan ruotsintunneilla tai muuten hallitsee kyseisen kielen. Ihan vaan kouluarvosanojen 7-8 ruotsilla minäkin noita sanoja olen käytellyt ja saanut asiani ymmärretyksi tuolla kielellä. Tämä "hen" siis on sukupuoleton "hän" - ei kai siinä mitään ihmeellistä, meillä suomen kielessähän ei moista feminiini / maskuliini jaottelua ole, päinvastoin kuin monissa muissa kielissä. Mutta melkomoista ruotsalaista tasapäistämistä tämä lienee, en ole kuullut puhettakaan, että kunnianarvoisat anglosaksit tai teutonit tai slaavit luopuisivat miesten ja naisten sukupuolen luokittelusta näitten sanojen yhteydessä.

Ja kavalasti tämäkin hivutetaan tänne meille, kaksikieliseen maahamme, suorastaan köyhdytetään kielen vivahteita, snälla du...

Siis kortissa ovat ilman muuta Han, Hon ja Hen - ruotsinkielisen mallin mukaan en nyt voi kuitenkaan olla varma, kuka niistä on niinsanotusti Kukko tunkiolla? Niin ja minkä tipun ovat untuvikot?

KL