Kivijalan ep-logistiikkaa

Olennainen osa kivijalasta (tai mistä tahansa toimipaikasta) tilatun tavaran toimittamisessa asiakkaalle on posti - tässä yhteydessä käsittelen vain kirjeitse lähettämistä, en paketteja. Satavuotisista historioistaan tunnetut systeemit toimivat vielä jopa omilla perinteisillä alueilla eli kirjelähetysten kuljettamisessa vaikka väliin on yritetty mahduttaa toimintoja ruohonleikkuuta myöten. Kaiken nykyaikaisen lähettämisen ja sen maksamisen monimuotoisuudessa on vieläpä käytössä perinteinen postimerkkikin.

Niitä tarvimme mekin, sillä iso osa lähetyksistä mahtuu erilaisiin kuoriin ja olisi jo Postin ilmastotavoitteidenkin vastaista laittaa 20 gramman lappunen pakettina kuljetettavaan lähetykseen - käytämme siis postimerkkejä ja erilaisia erikseen tilattavia kuoria. Pikku aasinsiltana aiheeseen - mitä tapahtuu postimerkkikeräilijän "postituoreille" eli käyville merkeillä, kun vääjäämättä jokainen meistä joutuu aikanaan sellaiseen paikkaan, josta ei enää kirjeitä lähetellä - eikä merkkejä keräillä? Joskus nämäkin heitetään muun "silpun" mukana roskiin, mutta sentään useimmiten ne pelastuvat uuteen elämään jollain systeemilllä - tällä kertaa on kuvassa erä, jonka antikvariaattini hankki omiin tarkoituksiinsa eli lähettämiseen. Kerrassaan mukava kasa, josta riittää liimailtavaa, hankintahintahan on tällaisessa tapauksessa oltava alle päivän nimellisarvon, sen määrittäminen onkin aina oma asiansa johon vaikuttavat merkkien määrä, myyjän intressi ja kiire sekä tietysti ostajan intressi laittaa rahaa kiinni.

Meillä Suomessa ja kansainvälisestikin kirjeiden kulku on varsin turvallista - ne menevät kyllä perille, ennemmin tai myöhemmin, "ep"-lyhennehän on nykyisin yleistynyt käsite postinkuljettamisen nopeudesta - etanapostia siis. Tämän kirjoituksen jatko-osuus valitettavasti vain Facebookissa Antikvariaatti Arwo Paperin sivuilla.

Kimmo