Piilopirtti - ei ihan Lepikon torppa (tästä kuvasta ei ole savupiippua retusoitu pois)

Kaukana kaupungin valoista ja humusta ajatuskin kulkee paremmin, sauna lämpimäksi ja voi hetkeksi unohtaa "suuren" maailman kotkotukset. Tästä on hyvä aloittaa joulun vietto... sattuneesta syystä en kovinkaan usein osta uusia kirjoja (vanhoja käytettyjä kun tällä alalla saa käsiinsä riittävästi, joita lukea jos vaan ehtii) vaan tänään olin aikeissa yhden ostaa; nimittäin Viipuri 1918 olisi ollut kiva lukea heti tuoreeltaan näin jouluvapailla.... no marssinpa sitteen erään maakuntakaupungin kirjakauppaan, ketjusellaiseen, ja kyseistä teosta kysyin, mutta pahalainen se oli loppuunmyyty, joten luetaan sitten jotain muuta vanhoista varastoista - luulenpa, että  tänä jouluna käteen osuu jokin lukemattomista kuvauksista suomalaisten kohtaloista Stalinin vainoissa 1930-luvulla.

Tämän lajin kirjallisuutta on vuosien kuluessa julkaistu runsaasti - tokihan niistä monet toistavat samoja teemoja ja lujaa uskoa aatteeseen - olkoonkin, että aate vaatii tuomituilta vangeilta järjetöntä työtä jarjettömissä olosuhteissa - kyllä asiat oikenevat, kunhan vaan tapahtuneestä vääryydestä saadaan tieto Suurelle Johtajalle.

Katsotaanpa mitä uutta Maria Kajavan teos "Pitkä taival" tuo esiin, nythän ei ole kyse kommunistista eikä yliloikkarista vaan pikemmin uskontonsa sekä kansallisuutensa takia Siperiaan joutuneesta inkeriläisestä (kirjan kansipaperin esittelytekstin mukaan).